Raportatiivinen yhteenveto
Näin se sitten meni − Syyspäivä 23 Riihimäellä
27. - 29.10.2023
Tässä kuvin ja sanoin sanoinkuvaamattomasti kuvilla sanoitettu ja kuvan sanomattomilla sanoilla kuvattu Syyspäivä-raportti kaikille asianmukaisille asianosaisille, mutta etenkin asiasta vielä tietämättömille. Olkaapa hyvät!
Yleishuomiona alkuun, että hyvässä synkroniassa kulkevat nyt vuodet ja Syyspäivät. Vuosiluku Riihimäen Syyspäivälle on 23 ja järjestyksessään Syyspäivä on 23. Synkronia toimi jo viime vuonna ja jatkuu vielä kaksi vuotta, kunnes syksyllä 2026 Syyspäivän paikan valloittaa iso juhla, Markku-liiton 30-vuotisjuhla.
Vaan juhlatunnelmissa olimme myös Riihimäellä. Yleisesti ihan sen vuoksi, että jokainen kerta tätä lajia on aina juhlinnan paikka. Lisäksi juhlan aihetta saatiin Markkujen hienosta sijoituksesta Luovutusvoittajat-kisassa. Markku-liitossa ideoitu ja liiton yhdessä Veripalvelun kanssa toteuttama 11 nimijoukkueen kilpaveljellishenkinen verenluovutuskisa alkoi keväällä Markun päivänä ja päättyi sopivasti aivan Syyspäivän alla. Aiheesta lisää tuonnempana.
Tämän vuoden Syyspäivään ilmoittautui muutamaa vaille sata Markkua, ja sellainen määrä myös laskettiin paikalla olevaksi lauantain ohjelmien yhteydessä.
Suomalaisen Markku-liiton XXIII Syyspäivä Riihimäellä 27. - 29.10.
Perjantai 27.10.
Siinä heitä alkoi näkyä hotellin aulassa iltapäivällä. Markut saapuivat. Ensin yksin, kaksin ja tiputellen. Vähitellen jonoa vastaanottotiskille kerryttäen. Tervetuloa vaan hyvään seuraan!
Perjantai-illan ohjelmaksi oli kiinnostuneille tarjolla teatteria. Matka teatteriin ei ollut merkittävä: Riihimäen Teatterin sijainti samassa rakennuksessa Syyspäivän majoituspaikan eli Teatterihotellin kanssa minimoi teatterimatkan. Hotellin ala-aulasta astuttiin suoraan teatterisaliin.
Markuista nuo askeleet otti vajaa kolmekymmentä. Illan esitys oli monologinäytelmä Tapio Rautavaaran (1915 - 1979) elämästä. Näytelmä ”Rautavaara - ihminen ja ikoni” katseli näyttelijä Timo Ruuskasen tarkentamana kohdettaan välillä ulkoapäin ja sitten taas legendan nahkoihin sonnustautuen. ”Rautavaara” oli lipun hankkineille mukava tapa päästä Syyspäivän tunnelmiin, vaikka kotiin vietäväksi esityksestä ei mitään elämää suurempaa tarttunutkaan.
Keskeisintä näissä Syyspäivien perjantai-illoissahan on tietenkin kavereiksi käyneiden kaimojen tapaaminen ja sen myötä virittäytyminen alkavan viikonlopun Markku-tunnelmaan. Puoli vuotta on mennyt Markun päivästä, joten onhan siinä päivitettävää, etenkin kun paikalle saapuu aina myös sellaisiakin, joita muutamaan vuoteen ei ole nähty. Yhtä lailla tulee myös heitä, jotka ensimmäistä kertaa tunnustelevat tämän porukan ainutlaatuista virettä. Tänä vuonnakin uusia jäseniä on Markku-liittoon liittynyt kymmeniä ja osa heistä oli nyt ns. neitsytvisiitillä kaimajoukossa. Toivottavasti tulemme näkemään teitä, jotka nyt olitte ensikertalaisia, vielä monta kertaa mukana matkassa!
Lauantai 28.10.
Sitten koitti varsinainen Syyspäivä. Päivän ohjelma alkoi Teatterihotellin kokoustiloissa aamiaisen jälkeen aamukymmeneltä, kun paikalle oli saatu myös Hotelli Seurahuoneessa yöpyneet sekä ensimmäinen esiintyjä, tietokirjailija ja nimistöntutkimuksen dosentti Minna Saarelma-Paukkala. Nimiasioiden asiantuntija oli valmistellut mielenkiintoisen kokonaisesityksen Markku-nimen taustoista, nykytilanteesta ja vieläpä arviot tulevaisuudesta, eli mitä on odotettavissa tulevina vuosikymmeninä. Esitelmä avasi paljon uutta tietoa ja sai monelta kuulijalta hyvää palautetta.
Kaimoja maailmalla
Minna Saarelma-Paukkalan esitelmästä selvisi meille nyt ensimmäisen kerran, miten laaja kaimajoukko Markuilla maailmalla onkaan. Roomalaisajan Marcus on versonut moneen suuntaan. Tuttujen varianttien kuten Mark (mm. Englanti, Hollanti, Tanska), Marc (Ranska), Markus (mm. Pohjoismaat ja Saksa) ja Marko (mm. Balkanin maat ja Ukraina) lisäksi maailmalta löytyvät esimerkiksi Marcos (Espanja), Markos (Kreikka) ja Marcas (Skotlanti ja Irlanti). Viron versio näistä on Margus. Balttikielistä löytyy puolestaan esim. Markas, Mareks ja Markuss. Slaavikielissä tunnetaan Marek. Varmasti eksoottisin kaimamme on Maleko, joka paikallistuu Havaijille.
Syyspäivän ’muodollisesti virallinen’ osuus oli välittömästi nimiesitelmän jälkeen. Riihimäen tuoreehko kaupunginjohtaja Jouni Eho toi kaupungin tervehdyksen Markku-liitolle ja sai vastaanottaa perinteemme mukaisesti Markku-liiton standaarin liitettäväksi kaupungin kokoelmaan. Ohjeemme mukaan tietenkin näkyvälle paikalle. Kaupunginjohtaja, entinen aktiivikoripalloilija, Eho avasi kaupunkinsa strategioita ja näkymiä ja sen myötä mekin nyt tiedämme, että ”seuraavana Riihimäki”.
Luovutusvoittajat - Markut pronssille!
Syyspäivän ehdittyä varhaiseen lounasaikaan tuli sopiva hetki vetää yhteen puoli vuotta aikaisemmin eli Markun päivänä alkaneen Luovutusvoittajat-kisan kokemukset ja esitellä tulokset. Markku-liiton ideoima verenluovutuskilpailu, jossa haastettiin Markkujen lisäksi kymmenen muuta Suomen suurinta (miesten) nimiryhmää, oli päässyt finaaliinsa vain neljä päivää aiemmin. Markkujen tilastoja uhmaava panos ja samalla tulos kisassa ei ollut jäänyt keneltäkään huomaamatta.
Markut, määränsä mukaan Suomen 10. suurin miesten nimiryhmä, näyttivät kisassa esimerkillistä mallia nousemalla luovutusten kokonaismäärässä peräti kolmannelle sijalle. Voittaja-Juhille ja kakkossijalle tulleille Timoille emme pystyneet panemaan kampoihin, mutta olipa molemmissa määriensäkin mukaan Suomen suurimmissa (miesten) nimiryhmissä lähes 14 tuhatta miestä enemmän. Tilastoja voi uhmata näemmä vain tiettyyn rajaan asti! Nyt se oli pronssisija. Juhat ja Timot pääsivät molemmat yli kolmensadan luovutuksen, Markut olivat kolmantena 267 luovutuksella.
Kaikkiaan kisassa luovutettiin 2425 kertaa. Se tarkoittaa korvaamatonta apua eli verta monille tuhansille suomalaisille. Kiitämme kaikkia, onnittelemme voittajia, ihastelemme Markkuja ja peiliin katsomme ylpeinä, sillä Punaisen Ristin Veripalvelu on valinnut Luovututusvoittajat Vuoden kampanjaksi 2023. Ja sitä voidaankin pitää voittona ilman luovutusta! Ja kukaties Luovutusvoittajat-kampanjalle on myös tulossa jatkoa, mutta jää nähtäväksi missä muodossa.
Syyspäivän Riihimäki-kierros
Iltapäivän puolelle päästyämme oli aika jättää kokoustilat ja siirtyä busseihin. Riihimäki-kierros pääkohteinaan Lasimuseo ja Metsästysmuseo odottivat. Ensimmäinen pysähdys tehtiin kuitenkin kynttilöiden maailmaan. Kynttilävalmistaja Havin tehtaanmyymälä täyttyi kertaheitolla Markuista. Ulos tulevilla nähtiin kourissaan ihan kohtuullisen painavia kasseja, vaan mikäs ihme se, kun myynnissä oli alennuskilokynttilöitä!
Kynttilät saivat kuitenkin jäädä vakkoihinsa, kun bussit veivät Markut seuraavaan paikkaan, Lasimuseoon sekä sen vieressä sijaitsevan Lasismi-osuuskunnan tiloihin katsomaan lasinpuhallusnäytöstä. Jälkimmäisestä täytyy sanoa, että taidokasta käsityöläistyöskentelyä on aina kiintoisaa seurata. Häkellyttävän osaavin liikkein, pyörityksin ja puhalluksin, välillä muotoutuvaa lasia uunissa käyttäen silmiemme edessä syntyi upeita lasiesineitä.
Lasimuseo puolestaan kattoi niin käyttölasin historiaa kuin mielikuvituksellisia taidelasitöitä. Museo säilyttää ja esittelee nyttemmin jo toimintansa lopettaneen Riihimäen lasitehtaan tuotantoa. Käynti avasi myös ymmärrystä siihen, että vaikka lasi on meille arkinen asia, on se ollut vielä arkisempi vielä muutamia kymmeniä vuosia sitten. Muovi - ja nykyisin jo muoviakin korvaavat materiaalit - ovat monin tavoin vieneet lasin asemia ja epäilemättä sekin on ollut yksi syy lasitehtaan muuttumisessa lasimuseoksi.
Riihimäen Lasimuseosta on vain muutamia askeleita naapurirakennukseen, toiseen museoon, mutta askelluksen myötä siirrytään tyystin toiseen maailmaan, metsästyksen maailmaan, Suomen Metsästysmuseoon. Saimme näkymiä metsästyksen historiaan Suomen alueella vuosituhansien taakse, aikoihin, jolloin metsästys tarkoitti täällä asuneille ihmisille keinoa pysyä hengissä. Ajan myötä metsästyksen ydin on muuttunut kohti nykyistä harrastamista. Pysyvä näyttely seurailee tuota kehitystä ja näyttelyn ajallinen päätepiste, metsästysseurojen synnyn aika onkin sopiva valinta. Metsästyshistorian lisäksi museossa on pysyvästi esillä kattava metsästysaseiden kokoelma ja laaja trofeenäyttely.
Kellon ehtiessä neljään iltapäivän ohjelmaosuus tuli valmiiksi. Takaisin siis busseihin ja kohti hotellia. Iltapäivän kääntyessä illansuuksi siirryttiin saunomaan ja sen jälkeen valmistautumaan illalliselle. Saunassa päästiin muuten taas kokemaan, että kiukaasta ei löydy vastusta, kun Markku-joukko heittää löylyä!
Illallinen syötiin Teatterihotellin ruokasalissa. Palvelu pelasi ja ruoka maittoi. Pääasia oli silti, että Markuilla oli hauskaa ja tunnelma oli hyvä.
Tunnelmia pöydissä illallisen ehdittyä jo kahveihin ja aveceihin.
Illan lopuksi tarkistellaan tilannetta
Ei ole ollut sellaista liiton tapahtumaa, etteikö paikkakunnan iltaelämää vähintään tarkistettaisi. Osalle siihen riittää vilkaisu ulos hotellihuoneen ikkunasta ennen hampaiden pesua. Osa tietää, että hotellin baaria kauemmaksi ei kannata lähteä, koska pian sinne kumminkin ilmestyy iso joukko vähän aiemmin innokkaina kaupunkikierrokselle lähteneitä, koska ”kaikki paikat olivat tylsiä tai tyhjinä” ja sitten yhtäkkiä hotellin baari onkin täynnä tunnelmaa. Osa puolestaan aina löytää jostakin ne paikallisen yöelämän helmet, joissa pikkutunnit vierivät kunnes sunnuntain varhaistunteina Syyspäivän bonuspallo osuu kohdalle ja lisätunti on plakkarissa. Riihimäellä helmenä kiilsi ainakin se karaokebaari, jossa karaokeisäntä tuntui kutsuvan vähän väliä Markkuja mikrofonin varteen.
Sunnuntai 29.10.
Niin äkkiä aina tulee sunnuntai ja kotiinlähdön hetki! Tämän vuoden Syyspäivän sunnuntaihin oli kuitenkin järjestetty mahdollisuus tehdä vähän pidempiä jäähyväisiä vierailemalla lopuksi Riihimäen Taidemuseossa. Kiinnostava Eat & Eye -näyttely oli auki viimeistä päivää ja keräsi kauniin ja aurinkoisen sunnuntaipäivän ratoksi vielä joukon Markkuja ihastelemaan maalauksia ruoasta, aterioista ja kattauksista. Siinäpä kerrostuivat hurmaavilla tavoilla ruokaan kytkeytyvät monet merkitykset. Kun ruoka on ruokaa, sen keskeinen ydin on elossa pysymisen tarve. Siitä kehinä aueten tulevat kaikki kulttuuriset ja sosiaaliset merkitykset. Kattaminen ei arjessa ole aina taidetta, mutta kehyksien sisällä kyllä! Niissä laiha silakkakin on niin iso merkityskimppu, että sen pureskelemiseen menisi taidekriitikolta koko loppupäivä. Me nielemme nyt silakkamme sellaisenaan toteamalla, että näyttelyn yhteydessä oli mukava samalla vielä sanailla kaimojen kanssa ja kohdistaa katsetta odottavin mielin yli talven jo kohti kevättä ja 25.4…
