XXII Syyspäivä Seinäjoki

Kiitos Seinäjoki. Kolmen vuoden odotuksen jälkeen Markku-liitto pääsi kokoontumaan vanhan kunnon Syyspäivän merkeissä. Edellinen kertahan oli viime vuosikymmenellä! 

Seinäjoen Syyspäivä merkitään Markku-liiton historiankirjoitukseen 22. Syyspäivänä. Tarkka päivämäärä sille oli lauantai 29.10. mutta tuttuun tapaan hyödynsimme koko viikonlopun perjantaista sunnuntaille asti.  Kerrataanpa pikkuisen, mitä kaikkea Markku-liitto ehti tehdä ja nähdä Seinäjoella Syyspäivä-viikonlopun kuluessa.

PERJANTAI 28.10.

Aikaisimmat saapujat taisivat ehtiä paikalle jo ennen perjantaita, ja perjantainakin tulleista tavattoman moni oli Seinäjoella hyvissä ajoin ennen ”virallisen ohjelman” alkua. Hyvää kyllä kannattaa tulla odottamaan! Sitä paitsi ”epävirallinen” aikahan on usein ja monissa yhteyksissä jopa sitä arvokkainta antia.  

”Epävirallista Markku-liitto-aikaa” oli siis taas tarjolla. Tämän kirjoittajallakin on ollut ilo olla näkemässä ja kokemassa lukuisia kertoja niitä hetkiä, jolloin Markku-liiton tapahtuma on vasta tuntien päässä, mutta paikalle kertyy jo kaimoja. Ai peijoona sentään, miten lämmittävän mukavalta tuntuu, kun näkee tuttuja kasvoja ja pääsee vaihtamaan taas kuulumisia! Samalla joukko ympärillä kasvaa ja puheensorina nauruineen virittää tunnelmaa. Noissa hetkissä saa ymmärrystä, miten tärkeää on tuntea osallisuutta! Näitä hetkiä ja tuntemuksia ei voi merkitä ohjelmiin ja aikatauluihin. Noina hetkinä ymmärtää, mihin Markku-liittoa tarvitaan.

Ensin Mallaskosken Panimoon!

Perjantain ohjelma oli sijoitettu luonnollisesti iltaan, jotta eri välinein eri suunnilta saapuvat Markut, osa kaukaakin, ehtivät paikalle hotelli Almaan. Merkittävän pitkä tilausbussi saapui kuudelta hakemaan meitä hotellista ja matka vei Mallaskosken Panimoon. Mallaskoski oli ennalta ainakin nimenä monille tuttu jo vuosikymmenten takaa, tulihan tälle panimolle viime vuonna jo sata vuotta historiaa täyteen. Pulloja siellä on tullut täyteen sitten vähän enemmänkin…

Iltaan panimolla mahtui paitsi se arvattavin eli panimotuotteet, myös tuhti ja oikein maistuva ruokailu sekä perinteinen tutustumiskäynti baarin puolelta mäskien, humaloiden ja kantavierteiden pariin seinän taakse ”oluttehtaaseen”. 

Ilta oli leppoisa, juttua riitti ja pöytäpaikat vaihtuivat moneen kertaan. Hauska oli seurata sitäkin, miten osaavasti ja innokkaasti ylimarkku Rimpelä toimi olutmaistiaisten kyypparina kiikuttaen baarista tarjottimen toisensa perään Markuille arviointia varten. Arviointi tehtiin luonnollisesti suullisesti.

Illan jatkot olivat osalla Alman baareissa ja osa lähti vielä tekemään tuttavuutta kaupungin iltaelämän kanssa. Ja onneksi nykyisin saa mennä myös ihan ajoissa nukkumaan. 

LAUANTAI 29.10.

Olihan se nähty päiviä ennen sääennusteista, että vesisade odottaisi lauantaina, etenkin aamupäivällä. Siihen ei ollut vastaansanomista. Aamulla vettä tuli ja tuuli paiskoi sitä aaltoina hotellin ikkunan takana aukeavalla asvalttipihalla. Harmillisinta kehnossa syyssäässä oli tietenkin se, että aamupäivällä Seinäjoen torilla odotti Markku-liiton avoin tapahtuma, jota oli ehditty mainostaa jo viikkoja Seinäjoen tapahtumakalentereissa. Paikallinen yleisö voitiin unohtaa jo ennen tapahtuman alkua, vaikka vetonaulaksi oli tulossa Vuoden Markku 2009, jalkapallomaajoukkueen upeisiin suorituksiin valmentanut Markku Kanerva. 

Torille lähdön aikaan rajumpi sade ja tuuli onneksi jo helpottivat säärintaman liikkuessa idän suuntaan. Taivas oli kuitenkin edelleen tukossa ja tihkuisen harmaa keli kehysti aamupäivän toritapahtumaa. Hyväksi onneksi torin paviljonkirakennuksen katon alle mahtui kuitenkin koko joukkomme.

Torin ohjelman aluksi Seinäjoen kaupunkia edustanut Markku Lahtinen toivotti Markku-liiton tervetulleeksi kaupunkiin. Vastauspuheensa lopuksi ylimarkku Rimpelä puolestaan luovutti Markku-liiton standaarin Seinäjoen kaupungille. 

Ennen Markku Kanervan osuutta oli välinumerona ikimarkku Salmisen kertomana numeroita Markkujen määristä vuosien mittaan. Selville kävi mm. että viime vuonna Markku-nimen saaneiden määrä oli vain n. 1,5 prosenttia vuoden 1950 Markuista. Määrinäkin ero on melkoinen: alle kolmekymmentä versus kaksituhatta! Vielä nytkin, 72 vuotta vuoden 1950 jälkeen, on uskottavaa arvioida, että tuolloin syntyneitä Markkuja on monikymmenkertaisesti enemmän elossa kuin viime vuonna syntyneitä kaimoja. Toisesta kulmasta katsellen jokainen vuoden 2021 Markku on 72 vuoden kuluttua todella harvinainen aarre. Todennäköisyysarvioinnin mukaan heistä on tuolloin n. 2,8 Markkua Markku-liiton jäsenenä! Tuollakin määrällä taitavat kuitenkin siinä vaiheessa peitota ylivoimaisesti vuoden 1950 Markut. 

Ja sitten taas takaisin Seinäjoen torille ja syksyyn 2022! 

Markku Kanervan saapuminen Syyspäivään oli arvokas asia ja olisi ollut erinomaista ja hienoa, jos olisimme saaneet isomman yleisön kuulemaan Markun kuulumisia ja näkemään, millainen oli Markku-liiton huomionosoitus suomalaisen jalkapallomenestyksen toteuttaneelle valmentajavelholle, Vuoden Markulle 2009. Te, jotka sen näitte, varmaan muistatte vielä, mutta kuvissa on vara parempi, eli ohesta saa sitten jo yksityiskohtiakin mieleensä tilaisuudesta, jossa Markku-liitto nimesi Markku Kanervan ”Huuhkajien herraksi” ja lahjoitti Markulle asianmukaisen nimikkohupparin ja jalkapalloilevan oravan. Markku K. kertoi panevansa hupparin päälleen maajoukkueen seuraavaan yhteiseen tilaisuuteen. Ehkä vielä kuulemme siitä jossakin vaiheessa. 

Toritilaisuuden lopuksi saimme lavalle vielä Vuoden Markun 2006, eli siis Markku Purhon antamaan näkemyksensä siitä, miksi Markku-liittoon liittyminen on hyväksi Markuille. Erinomaisen onnistuneen puheenvuoron myötä liiton jäsenmäärä kasvoikin välittömästi yhdellä Markulla!

Erikseen tässä kiitos Markku Hiljaselle täydellisesti kohdalleen hoidetusta toritapahtuman äänentoistosta sekä musikaalisesta alkuvirittelystä ja lopputunnelmoinnista. Tihkusateessakin oli tunnelmaa kohottavaa saapua torille laulun ja musiikin avatessa tietä.

Lounashetken kautta Aalto-keskukseen… ja Kalevan Navettaan

Sateen jo tauotessa otimme torilta muutamat askeleet lounaalle Seinäjoen kaupunginteatterin ravintolaan. Tässä paikassa olikin muuten todella hyvänmakuiset antimet, joten ruokaonnemme jatkui jo toista päivää! Mieluisan aterian jälkeen lähdimme tutustumaan Aalto-keskukseen, tai itse asiassa mehän jo olimme siellä ollessamme teatteriravintolassa, sillä Seinäjoen teatteritalohan on myös Alvar Aallon käsialaa, kuten ovat sen vieressä olevan Aalto-tihentymän muutkin viisi rakennusta. Katsastimme siis sisältä ja ulkoa mm. Lakeuden risti -kirkon, kaupungintalon, kirjaston ja seurakuntakeskuksen. Näyttävä kokonaisuushan tuo Aalto-keskus on. Lisäksi tutustuimme aivan sen vieressä olevaan uuteen ja aikamoisen upeaan Apila-kirjastoon. Apilahan ei siis ole Aallon työ, ehkäpä eräänlainen peräaalto kuitenkin, onhan se suunniteltu istumaan hyvin alueen arkkitehtoniseen kokonaisuuteen.

Aalloista nousimme bussiin ja teimme siirtymän mielenkiintoiseen Kalevan Navettaan, joka ikinään ei edes navettana ole olemassaolonsa aikana ollut, vaikka siihen käyttöön aikanaan rakennettiinkin. Nykyiseen taide- ja kulttuurikäyttöön vasta hiljattain saneerattu kiinteistö oli lauantai-iltapäivän viimeinen vierailukohde. Saimme opastuksen rakennuksen historiaan ja iltapäiväkahvittelujen myötä oli myös tarjolla mahdollisuus tutustua näyttelyihin.

Takaisin hotelliin illan iloihin

Niin sitten palattiin Navetasta taas hotelli Almaan. Kiireetön puolitoistatuntinen kuka mitenkin sen oloonsa jalosti ja sitten tarjolla saunomista parissakin hotellin saunassa. Siellä se jälleen saunan lauteilla varmistui, että Markkuuden ytimessä tässä ollaan ja hyvä on olla yhteisten juttujen ja hauskojen tarinoiden värittäessä löylyttelyä. 

Ilta huipentui Syyspäivän illalliseen Alman vanhan puolen perinteikkäässä salissa. Tyystin ilman jonottamista ei yli sadan hengen joukko voi missään olosuhteissa suoraan pöytiin päästä, mutta Almassa nähtiin, että kun asiakkaiden kuuntelemiseen on halua ja palveluun valmiutta, hetkelliset pullonkaulat avartuvat sujuvuudeksi, joka kyllä asiakasta miellyttää. Kruununa tälle, ruoka oli maistuvaa eikä se loppunut kesken! Se oli Syyspäiväviikonloppumme kolmas ruokaonnistuminen peräkkäin! Tässä Seinäjoen kolme pääateriaamme ja niiden valmistuksesta ja tarjoiluista vastaavat paikat keräsivät harvinaisen onnistuneen saldon.

SUNNUNTAI 30.10.

Vielä kerran pojat! Siis kokoontumaan aamiaiselle tapaamaan ja toivottelemaan hyvää syksyn jatkoa. Muuta ohjelmaa emme sunnuntaille olleet tällä kerralla rakentaneet, joten aamupäivän lopulla kotiin lähtevät Markut kansoittivat hotellin vastaanoton tiskiä. Lopputervehdyksissä katsottiin tietenkin jo myös kohti keväällä odottavaa Markun päivää. 

Huhtikuun 25. päivänä on 25. Markunpäivänjuhla. Merkillepantava asia ja paikalle kutsuva syy. Päivä on tiistai, joten ohjelma viedään läpi tiiviinä pakettina iltapäivästä alkaen. Ja kuten tiedetään, hyvää kannattaa tulla odottamaan! Näistä asioista Markku-liiton jäsenet kuulevat lisää kevään korvalla maaliskuussa kevätkirjeen myötä.

Kiitos kaunis kaikille Seinäjoen Syyspäivään osallistuneille! Kiitos järjestelyistä vastaavasti niihin osallistuneille. Kiitos valokuvista Markku Rantiolle ja Markku Rantaselle.

Terveyttä, iloa ja tulevaisuutta! Markkuus on aidoimmillaan kaimojen kanssa!