Niinpä! Luku 25 oli tämän vuoden Syyspäivän symboli. Syyspäivää vietettiin 25. kerran, päivä oli lokakuun 25. ja vuosiluvussakin tuo samainen 25. Numerologiaa tai ei, mutta 25. Syyspäivä onnistui hyvin joka rastilla. Edes sitä tilastonormaalia, että yksi viikonlopun ruokailuista pikkuisen onnahtaa, ei tarvinnut tällä kertaa kokea. 

Kiitokset kaikille, jotka olitte mukana. Ilmoittautuneita oli alkujaan yli 120 ja vaikka kalkkiviivoilla tulikin muutamia peruutuksia, taidettiinpa silti melkein päästä 120:aan. Vielä muutama vuosi sitten Syyspäivä oli yleensä noin sadan osallistujan tapahtuma, mutta nyt viimeisimpinä kertoina meitä on ollut suunnilleen juuri tuon parin-kolmenkymmenen verran enemmän. Mainiota kehitystä moinen! Taitaa näkyä nousuun kääntynyt jäsenmäärä tässäkin.

Söör sille!

Jyväskylä isännöi nyt toista kertaa Syyspäivää. Ohjelma oli mainio, näin jäljestä ajateltuna mukavasti erilaisia sisältöjä yhdistelevä. Oli sisätilaa ja ulkoilmaa, nykyhetkeä ja lähihistoriaa, teknologiaa ja taidetta, kaupunkia ja maaseutua, musiikkia ja puhetta… summa summarum: sopivasti kaikkea! Kaikki meni myös hienosti ja järjestelyt oli tehty taiten ja siitä kiitämme etenkin jyväskyläläistä pääjärjestelijäämme Markku Kauppista ja häntä auttaneita Markkuja Saarikko ja Liuski.

Söör heille.

Jyväskylän Syyspäivän tukikohta oli useimmille keskellä kaupunkia Kauppakadun varrella sijaitseva hotelli Verso. Versossa olleen toisen ison majoittujaryhmän vuoksi meille saatu huonekiintiö ei valitettavasti riittänyt kaikille, joten osa porukasta yöpyi lähihotelleissa. Onneksi niistä löytyi majoitustilaa eikä ainakaan korviin tulleiden kommenttien perusteella kukaan ollut tyytymätön ”varahotelliinsa”.

Myös Verso oli mainio hotelli, mikä jälleen todisti, että yksityinen palveluntarjoaja pystyy ja epäilemättä haluaakin tarjota asiakkaille keskimääräistä miellyttävämmän palvelutason olematta ketjuhotellia kalliimpi. Harmi vain, ettei näitä ole tarjolla joka paikassa, ei ainakaan meidän kokoamme olevalle joukolle.  

Jyväskylän ilta- ja yöelämästä kiinnostuneille Verson sijainti on todella keskeinen. Kun hotellista menee ulos kadulle, ravintolat, baarit, pubit ja diskot (sellainenkin löydettiin!) sijaitsevat aivan vieri vieressä. Kiinnostavimman paikan löytämiseen ei hakijalta mene kymmentäkään minuuttia.

Se voidaan kuitenkin pienellä haikeudella näistä illanviettopaikoista sanoa, että yksi taitaa olla kaikkialla joukosta poissa: perinteiset tanssiravintolat ovat tyystin kadonneet. Kun muistelee, miten näissä meidän tapahtumissamme Markut aiemmin taivuttivat tangoa, veivät valssit, fiksasivat foksit, humpat ja joku jopa jenkat, niin nykyisin melkeinpä paikkakunnasta riippumatta tämä huvi uupuu melko lailla täysin.

Startti perjantaina 24.10.

Perjantaina kaikki tiet veivät, ja toivat, Markkuja Jyväskylään. On suorastaan erinomaisen hauskaa törmätä jo junassa (ravintolavaunussa tietenkin) samaa matkaa tekeviin kaimoihin. Nämä omasta kotipaikkakunnasta vähän pidemmällä järjestettävät liiton tapahtumat ovatkin hauskoja esimerkkejä siitä, miten jo matka kohti päämäärää muuttuu osaksi tapahtumaa. 

Jyväskylässä alkoikin olla jo hyvissä ajoin iltapäivällä kasvava määrä kaimoja koolla. Hallituskin ehti kokoontumaan jossakin välissä ja tehdä vielä viimeiset varmistukset Syyspäivän osalta. Lisäksi katsottiin järjestelyjen tilannetta jo kevään Markunpäivänjuhlan sekä ensi vuoden syksyllä odottavan liiton 30-vuotisjuhlan kohdalta.

Perjantain varsinaista ohjelmaa oli yhteinen ruokailu. Leppoisa kävely keskustan kupeessa sijaitsevalle Jyväskylän Harjulle ja sen päällä sijaitsevan vesitornin ravintolaan kulki tunnetun jyväskyläläisen nähtävyyden kautta. Neron portaina tunnettu, mäen päälle vievä portaikko kohotti 118 askelmallaan Markut viimeistään tässä vaiheessa mukavaan Syyspäivän tunnelmaan. 

Vesitornissa oli vielä lisää noustavaa, onneksi sentään oli hissi, joten lopulta päästiin Markku-liitolle koko illaksi varattuun ravintola Vesilinnaan. Ruoat olivat Vesilinnassa esillepanoineen vallan erinomaisia, ja kun tarjoilupöydässä astiat tyhjenivät, uutta kannetiiin keittiöstä tilalle.

Hyvin maistui siis ruoka, samoin myös viihteestämme Vesilinnassa vastanneen Shine’in musiikki. 

Erityisen ”Markku-ohjelmiston” tätä esiintymistä varten harjoitellut duo teki hyvän vaikutuksen 45-minuuttisella setillään. Esitys huipentui koko salin kanssa yhdessä laulettuun Markku-marssiin. Kyllä kelpasi!

Alustavasti kyseltiin duolta myös kiinnostusta esiintyä myöhemmin jossakin muussakin Markku-liiton tilaisuudessa. Erinomaista kyllä, kiinnostusta löytyi, joten ehkä perästä kuuluu.

Lauantain täydeltä Syyspäivää 25.10. 

Kuten tiedetään, se varsinainen Syyspäivä on aina lauantai ja silloin ohjelmaa riittää aamusta iltaan. Niin tietysti Jyväskylässäkin. Aamun aikana saapui myös lisää Markkuja, minkä huomasi viimeistään kun alettiin täyttää kahta suurta kuudenkymmenen matkustajan tilausbussia päivän kuljetuksiin: täyteenhän nuo tulivat. Ennen bussikyytiä ehdittiin kuitenkin jo kaikenlaista. 

Isolle osalle Markuista päivän ensimmäinen rasti aamiaisen jälkeen oli osallistuminen 30-vuotisjuhlaan valmistuvan digitaalisen Tuhatmarkkua!-valokuvateoksen kuvaukseen. Tämän projektin kasvomuotokuvien kuvaus on tullut tutuksi liiton tapahtumissa viimeisen kahden vuoden aikana ja tälläkin kerralla Markku Järvelinin hotelli Versoon pystyttämässä kuvausstudiossa saatiin hienot kuvat useista kymmenistä Markuista. Erittäin mielenkiintoista odottaa, millainen kuvateos meille esitellään vuoden päästä!

Kuvauksen jälkeen Markut vetivät takit niskaan ja siirtyivät kävellen muutaman sadan metrin päässä hotellista sijaitsevaan Suomen käsityön museoon, jonne muut Markut olivatkin jo ehtineet.

Museossa meitä odotti Vuoden Markku vuosimallia 2005 sekä hänen retrospektiivinen taidenäyttelynsä Pirinsininen ja muita värejä. Kyseessä oli tietenkin Markku Piri, jonka tuottelias, pitkä, monipuolinen ja moni-ilmeinen ura moninaisten materiaalien muotoilijana ja suunnittelijana on saatu hyvällä kuratoinnilla kohtuullisen edustavasti mahdutettua kodikkaan kompaktiin museoon. Tämä näyttely oli hyvä nähdä. Pisteenä M:n päälle oli tietenkin se, että saimme Markun itsensä paikalle esittelemään töitään ja avaamaan niiden takana olevia tarinoita ja todellisuuksia. 

Osaltaan tämä näyttely myös motivoi Syyspäivän järjestämiseen tänä vuonna Jyväskylässä, sillä tieto Markku Pirin uraa koostavasta näyttelystä tuli Markku-liitolle sopivasti siihen vaiheeseen, jolloin vaihtoehtoja Syyspäivän paikkakunnaksi vielä pohdittiin.

Näyttely antoi myös innostavan ponnahduksen koko lauantaille. 

Kun kaikki halukkaat olivat saaneet hankittua näyttelyn nimikkokirjan ja siihen Markulta omistuskirjoituksen, oli aika astua busseihin ja jättää Jyväskylä iltapäivän ajaksi.

Kaksi Markku-bussia Markuilla lastattuina (toinen busseista kuljettajaa myöten!) suuntasi kohti Laukaata.

Ensimmäisenä kohteena oli Varjolan matkailutila, jossa meille oli katettu keittovetoinen lounaspöytä. Sen antimilla saimme jatkaa viikonlopun maittavien aterioiden sarjaa.

Varjolan tilalle meitä tuli tervehtimään - vapaapäivänään kun sopivasti ehti - Laukaan kunnanjohtaja Linda Leinonen, joka sai paitsi perinteisen kolminkertaisen Söör-kajautuksen myös liiton standaarin muistuttamaan myöhemminkin kunnan merkkivieraista.

Täysin vatsoin matka jatkui iltapäivän pääkohteeseen eli Tupaswillan perinnekylään, sekin siis Laukaassa. 

Tupaswillan vierailu alkoi tutustumis- ja esittelykierroksella alueen pihapiirissä. Kolmessa ryhmässä kiersimme oppaiden johdolla tutustuen mm. vanhaan agraarikalustoon ja -perinteisiin. Niiden lisäksi kiinnostusta herättivät myös pihalla olevat armeijan vanhat ajoneuvot. Yksi niistä oli telakuorma-auto, jolla kuulemma olisi mahdollista kokeilla off-road-ajoa metsän puolella. Siihen puuhaan meitä oli kuitenkin liikaa, joten sellainen kokemus jäi tällä kertaa mielikuvituksen varaan.    

Utuisen kosteassa säässä tehdyn tutustumiskierroksen jälkeen odotti suorastaan pikkuisen eksoottinen kokemus: maailman suurin savusauna. Sinne toden totta tosiaan kaikki saunomishalukkaat Markut mahtuivat ja lisääkin olisi sopinut. 

Savusaunan lauteet olivat saunarakennuksen ylisillä olevat puupenkit. Pukuhuonetiloista piti siis nousta portaat ylös saunomaan. Jättimäinen kiuas oli luonnollisesti alakerrassa. Toiselta puolen ylisiä kiukaalle saattoi heitellä löylyvettä. Ensin alkuun savun jälki vielä kutitteli kurkkua, mutta pian löylyttelyn myötä kiuas puhdistui ja sauna asettui. Oli hyvä nautiskella ja lopulta saunahan suorastaan lauloi meille. 

Saunan viereinen metsälampi alkoi löylyttelyn jatkuessa innostaa Markkuja virkistyspulahduksiin, ja hyvää se vesi tekikin, vaikka lämpötilaltaan ei ollut edes lähelle kymmentä astetta. Vaan sieltähän pääsi takaisin mukavasti pehmeneviin löylyihin… ohhoo… sepä oli elämän makuista olemista kiireettä kaimojen kanssa. 

Tämä oli myös niitä saunakertoja, jolloin saunaolut kaiken jälkeen on täydellisesti paikallaan viimeistelemään tällainen mukavasti mieltä ja kehoa voiteleva kokemus. 

Lopulta oli kuitenkin aika panna taas vaatteet päälle ja kävellä Syyspäivän seuraavaan ruokailuun, ja tämä sentään taisi jo jäädä useimmilla päivän viimeiseksi. Eikä ennen seuraavaa aamua vatsa itselleen juuri mitään osannutkaan enää vaatia!

Lauantain pääateria oli Tupaswillan isossa Perinnetuvassa ja perinnettä oli pääruoassakin: karjalanpaistilla tykötarpeineen mentiin. Jälkiruokana oli jäätelöä tervakastikkeen kera ja sepä se maistuikin hyvältä ja viimeisteli nappiin vierailumme Tupaswillassa ja Laukaalla.

Ilta oli jo pimentynyt, kun nousimme busseihin ja suuntasimme takaisin Jyväskylään.

Jyväskylässä hotelli Versossa avattiin vielä Söörien puoti, josta Markut saivat markkuuden ja söörmarkkuuden identiteettiä yllä pidettäväksi seuraavaa tapaamista odotellessa.

Lauantai-illan kulkiessa kohti yötään jaksoivat energisimmät kaimat vielä kukkua Jyväskylän yöelämässä, mutta useimmille kelpasi tässä vaiheessa jo nukkua hotellihuoneen rauhassa. Lepo oli hyvin ansaittua ja tarvittuakin, sillä seuraavana aamuna odotti vielä lisää Syyspäivä-ohjelmaa.

Loppusuoran sunnuntai 26.10.

Ihan melkein aina kun saapuu liiton Syyspäivään ja perjantai-ilta vasta lähestyy, tuntuu että nytpä tässä on vaikka kuinka paljon hienoa viikonloppua edessä ja vielä se kuuluisa bonustuntikin… mutta yhtä usein sunnuntaina ihmettelee, miten viikonloppu voikin näin äkkiä käsistä kadota. Hyvällä on hintansa, voisi kai kiteyttää tuonkin. 

Jyväskylän sunnuntaiaamussa ei vielä kaikkien tuota tarvinnut miettiä, sillä hyvän aamiaisen jälkeen odotti - ketkä sen olivatkin ohjelmaansa valinneet - retki Tikkakoskelle Suomen ilmavoimamuseoon. 

Pääosa tulijoista valitsi bussikuljetuksen, mutta osa ajoi Tikkakoskelle omilla autoillaan valmiina suuntaamaan suoraan kotimatkalle museon jälkeen.

Kattavasti suomalaisen sotilasilmailun historiaa Thulin Typ D:stä Saab Drakeniin asti esittelevä ilmavoimamuseo on takuuvarma käyntikohde, jossa aikaa kuluisi helposti ja huomaamatta, joka tapauksessa yli tälle kerralle varatun. 

Suomessa kiitos sotilasilmailumuseon monipuolisuudesta kuuluu köyhälle maalle, jonka ilmavoimien kalusto etenkin alkuvuosikymmeninä jouduttiin haalimaan sieltä ja täältä. Lopputuloksena onkin sitten joukko maailman mitassakin harvinaisia, jopa ainoita jäljellä olevia koneita, joita katsellessa voi miettiä vauhtia, jolla lentokoneiden tekninen kehitys erityisesti ilmavoimiemme ensimmäisen puolen vuosisadan aikana kulki. Toisen puolivuosisadan aikana koneet eivät enää ulkoisesti ole niin suuresti muuttuneet, vaikka teknologia, jota ne kantavat mukanaan onkin mullistunut uskomattoman paljon.

Rivin viimeisenä olevaa Drakenia katsellessa sitä alkoi jo mielessään myös mittailla, mihin lähivuosina mahdutetaan HN-tunnuksinen hävittäjä, siis Hornet, ja tuleekohan sekin olemaan Kreivi von Rosenin nimeä kantava yksilö, kuten monet museon koneet ovat.

Vaan niin sitten saapui taas se hetki, jolloin Syyspäivä jälleen yhdeltä vuodelta, nyt se numerolla 25 kulkeva, oli takana ja kotimatka kutsui. 

Vielä kiitos kaunis osallistujille. Mukavaa oli taas kerran ja tästähän alkaakin jo kevään ja Markun päivän odotus. 

Jos Syyspäivä jäi väliin tällä kerralla, enää ei kannata katua. Seuraava odottaa nimittäin lauantaina 30.10.2027. Viikonlopputapahtuma alkaa tuttuun tapaan perjantaina 29.10. ja viimeiset tahdit lyödään sunnuntaina 31.10. Syyspäivän järjestävä paikkakunta päätetään vuosikokouksessa Markun päivän yhteydessä huhtikuussa samana vuonna. 

Ensi vuoden syksyllä hurrataan Sööriä 30-vuotiaalle Suomalaiselle Markku-liitolle Helsingissä. Tapahtuman ajankohta on viikonloppu perjantaista sunnuntaihin 23.-25.10.2026. Pääjuhlapäivä on lauantai 24.10.2026. Ensi vuoden kuluessa tiedotamme aiheesta sitä mukaa kuin tiedotettavaa kertyy.