Suomalaisen Markku-liiton 25-vuotisjuhla

Kahden vuoden matka Joensuusta Helsinkiin

Kun syksyllä 2019 Joensuun Syyspäivä -viikonloppu päättyi, ei ollut ymmärrettävissä, että seuraavan kerran tavattaisiin isolla joukolla vasta kaksi vuotta myöhemmin. 

Niin vain kuitenkin kävi. Välistä jäi uupumaan kaksi Markunpäivänjuhlaa ja yksi Syyspäivä ja vasta yhdistyksemme 25-vuotisjuhla toi Markut jälleen yhteen. Siksi on syytä kirjoittaa päivämäärä 30.10.2021 tavallista isommalla kynällä Markku-liiton historiaan. 

Kun 25-vuotisjuhlan järjestelyt aloitettiin alkuvuodesta 2021, emme tienneet, mikä tulisi olemaan alkaneen vuoden tapahtumiemme kohtalo. Kun jo molemmat vuoden 2020 tapahtumat oli jouduttu peruuttamaan, epävarmuus tulevasta leimasi työtämme. Samaan aikaan 25-vuotisjuhlan kanssa rakensimme myös kevään Markunpäivänjuhlaa. Kuten tiedetään, Markunpäivänjuhla peruuntui, koska koronatartunnat karkasivat kovin epäsopivasti juuri keväällä jälleen kovaan nousuun. Se oli jo kolmas peräkkäinen peruuntunut liiton tapahtuma. 

Markun päivänä hallitus pienin vahvistuksin järjesti Söörmarkussa – ja auttavasti myös verkossa – vuosikokouksen. Kahden yhteyden kautta saatiin myös uunituore Vuoden Markku, HUS-johtajaylilääkäri Markku Mäkijärvi mukaan ”suoraan lähetykseen”.  

Kun keväästä sitten päästiin kesään, ja vaikka D-variantti tiensä Suomeenkin löysi, näytti tilanne jo pikkuhiljaa paremmalta koronarokotusten edetessä. Järjestelyt jatkuivat ja jäsenkirje kutsuineen lähti syyskuun alussa. 

Alkukesästä päätettiin, että syksyn tapahtumaa juhlistetaan uudella Markku-oluella. Ideana oli toteuttaa kertapanona nimenomaan 25 vuotta hyvää syytä -teemaan liittyvä olut. Ruosniemen Panimon Ruosmarkku-olut oli jo aiemmin herättänyt mielenkiinnon panimoa kohtaan ja kun kävi selväksi, että panimossakin oltiin innostuneita tekemään Markku-liitolle oma olut, yhteistyö saatiin vaivattomasti jalkeille.

Optimismia osallistujamäärän suhteen

Loppukeväästä kohti syksyä oletus oli suorastaan sellainen, että kahden vuoden tauon jälkeen ensimmäinen Markku-liiton toteutuva tapahtuma – vieläpä 25-vuotisjuhla ja paikkana Helsinki – saattaisi  kerätä jopa ennätyksellisen osallistujamäärän. Tilavarauksissakin tämä oli pakko ottaa huomioon. Kevään kuluessa hallituksen iskuryhmä kiersi katsomassa juhlatiloja ja vertaili tarjouksia. 

Juhlaviikonlopun liikkumiset haluttiin mahdollisimman vaivattomiksi, joten kaikki tapahtumapaikat piti saada pienelle alueelle Helsingin keskustaan. Näillä ajatuksilla hotelliksi valikoitui Hotelli Helka Rautatiekadulta, illallispaikaksi parin sadan metrin päästä Hotelli Presidentti, jonne pystyttiin tekemään ehdollisesti varaus lähes neljällesadalle ruokailijalle. Mannerheimintieltä Forumista löytyi useita satoja ihmisiä vetävä Apollo Live Club ohjelmallisen iltapäivän paikaksi. 

Kun jäsenkirjeet sekä sähköposti- että kirjeversioina oli lopulta saatu matkaan, alkoi jännittynyt odotus. Koronatartuntojen määrä oli alkanut taas nousta, mutta rajoituksia ei näyttänyt olevan tulossa. Oletus oli myös, että lokakuun loppuun mennessä kaikki osallistujat olisivat ehtineet saada kaksi rokotusta, joten siltä osin oltaisiin aika hyvässä suojassa. 

Ilmoittautumisaikaa oli syyskuun loppuun, koska Presidentissä olevan yhdistelmätilan varmuusvaraksi otetun salin veloitukseton varausaika päättyisi silloin. Ilmoittautuneiden määrä kasvoi hyvin hitaasti ja hyvissä ajoin ennen kuun loppua saattoi jo aavistaa, ettei varasalille tule tarvetta. 

Isoa osallistujamäärää oli pidetty mahdollisena, jopa toivottu, mutta pian oli selvää, että se ei toteudu. Ehkä ilmassa oli korona-ajan varovaisuutta. Se oli tietenkin hyvin ymmärrettävissä, koska tartuntamäärät olivat jatkaneet koko syksyn kasvuaan. Kun ilmoittautuminen sulkeutui, saatettiin olla suorastaan jo hyvillään, että kokonaismäärä oli noussut kuitenkin yli kahdensadan osallistujan. 

Juhlaviikonloppu

Tuttuun tapaan joukkoa alkoi kertyä paikalle jo juhlapäivän aattona perjantaina 29.10. Vaikka tunnelmaa sävytti tietysti koronan olemassaolo, ilmeet ja puheet sen kertoivat: kahden vuoden tauon päättyminen oli iso riemun aihe. 

Helkan baariin varatut Ol’ Markku -oluet pääsivät tarkkaan maisteluun ja yleisissä arvioissa pidettiin kevyesti IPA-tyyliseksi taittuvaa lageria vallan onnistuneena. 

Perjantaille ei ollut varsinaista ohjelmaa, mutta sen tärkein sisältö olikin säätää tunnelmaa kohdalleen ja tarjota tilaa tapaamisille ja kuulumisten vaihtamiselle. Ja jos oikein ajatellaan, mikäs sen parempaa ohjelmaa voisi ollakaan?

Aivan uudenlainen, pyöreä ja rintanappimallinen nimikyltti herätti paljon huomiota. Moni Markkukin taisi ensin olettaa, että näyttävä rintanappi on jonkinlainen myyntituote, koska muutamakin Markku ehti kysellä, mistä näitä voi ostaa! Eipä niitä myyty, vaan jokainen Markku sai omansa. 

Lauantai 

Juhlan keskeinen päivä oli lauantai. Lisää osallistujia liittyi mukaan joukkoon aamusta alkaen viimeisten ilmestyessä vasta illalliselle. Osa Helkassa yöpyneistä pyörähti päivään saunan kautta, osa aamulla  kotoaan lähteneistä suunnisti Helkan aamiaispöytään. Nälkää ei tarvinnut nähdä heidänkään, jotka aamiaiselle eivät ehtineet, sillä ohjelmaan oli sovitettu lounas, joka oli tarjolla Ravintola Pääpostissa peräti kahden tunnin ajan puolipäivästä kahteen.

Ennen kuin iltapäivän ja ehkäpä koko juhlapäivänkin kohokohta, ohjelmallinen iltapäivä Apollo Live Clubissa alkoi, monen askelet kävivät lähellä olevan Kaivopihan kautta, jossa sijaitseva Ruosniemen Panimon pieni Helsingin-baari toimi nyt myös tilattujen Ol’ Markku -oluiden noutopaikkana. 

Apollo

Vuosijuhlien luonteeseen kuuluu tietenkin, että saadaan palautella mieliin myös menneitä. Markku-liiton tapauksessa menneitä alkaa olla jo ihan kunnioitettava määrä. Ja melkein kaikki me myös edelleen muistamme! 

Tältä pohjalta oli sitten myös ohjelman punaista lankaa punottu, vaikka totta kai iltapäivän monipolvisessa ohjelmassa oli monenlaista muutakin eikä myöskään jätetty katsomatta eteenpäin tulevaan. 

Apollo Live Club – tila on edelleen tunnistettavissa elokuvateatteriksi – oli puitteiltaan upea paikka juhlistaa liiton 25-vuotista historiaa. Samassa isossa salissa jossa meidänkin tapahtumamme oli,  avautui 1926 Capitol-elokuvateatteri, suurin Suomessa tuolloin. Mielenkiintoinen historia-knoppi on, että juuri tässä elokuvatetterissa nähtiin – ja kuultiin! – ensimmäisen kerran äänielokuva Suomessa. Kyseessä oli Al Jolsonin tähdittämä Sonny-boy ja esitys oli 19.9.1929.

Kelpasi siten meidänkin omia ”historiallisia äänielokuviamme” esittää tässä nimenomaisessa paikassa!

Malja liitolle omalla Ol' Markku -oluella

Apollossa ohjelmamme alkoi kohottamalla 25-vuotiaalle liitolle malja. Mitäpä muutakaan tuo malja olisi tuossa tilanteessa ollut kuin juuri panimosta saapunutta Ol’ Markku -olutta!

Katso videolta, miten Ol' Markku -oluella skoolattiin.

Vuoden Markkuja

Tämän 25-vuotisjuhlan myötä saatoimme nyt kohtuudella hoitaa ajan tasalle myös velvollisuutemme kahta tuoreinta Vuoden Markkua kohtaan. Saapuvilla Apollossa olivat sekä vuoden 2020 Vuoden Markku, maailmanmestarikauppias Järvenpään Citymarketista, Markku Hautala että vuoden 2021 Vuoden Markku, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Markku Mäkijärvi (tällä erää Markku on toistaiseksi HUS:n vt. toimitusjohtaja), jonka ansioihin korona-aikana on kuulunut Uudenmaan alueen koronatyöryhmän hallittu ja linjakas johtaminen. 

Kumpikin Vuoden Markku sai nyt Mars nousee -palkintonsa ja molemmat palkitsivat kaimat hauskoilla kiitospuheillaan. 

Oikein mainiota oli, että myös kaukaisempien vuosien Vuoden Markkuja oli saapunut paikalle. Iltapäivän aikana kuultiin kuulumisia Markku Mato Valtoselta (2000) , Markku Savijärveltä (2001) ja Markku Niinimäeltä (2007).

Ikimarkkuja ja Söörmestareita

Eikä siinä suinkaan kaikki ”titteli-Markkujen” osalta Apollossa: vielä Vuoden Markkujakin harvinaisimmista kaimoista on kyse, kun puhutaan Söörmestareista. On nimittäin niin, että Vuoden Markkuna on palkittu jo 25 kaimaa, mutta vain kolme Markkua on saanut Söörmestarin arvon. He kaikki olivat läsnä Apollossa ja Markku-liitolla oli siten sopiva tilaisuus kunnioittaa heitä kaikkia yhdessä. Tämä kolmikko on Markku Vermola, joka ensimmäisenä saavutti alamme mestariuden 2010, Markku Haapio, jolle kunnia lankesi 2016 ja Markku Mäkitalo, joka on toistaiseksi viimeisin (2021) söörmestari-luokkaan kohonnut Markku. 

Valokuvausta ja jutun juurta

Iltapäivän yllätysohjelma oli Markkujen valokuvaus. Hienostihan se meni! Me innostuimme joukolla kuvattavaksi valokuvaaja Teemu Ullgrenin ”studiossa” juhlatilan toisessa kerroksessa. Tästä jutusta kuullaan vielä, sillä kuvista on tarkoitus toteuttaa valokuvanäyttely Poriin yhdessä Teemu Ullgrenin kanssa Markun päivän yhteyteen ensi keväänä. Mahdollisesti tästä seuraa jotakin muutakin… olemme taas virittelemässä jotakin uutta, ihan niin kuin Markku-liiton tapoihin kuuluu!

Ohjelman jatkuessa Apollon lavalla jätettiin välillä Markut vähemmälle, kun lavan otti haltuunsa koomikko Anna Rimpelä. Sukunimi on tuttu näissä Markku-piireissä, mille selityksenä Annan avioliitto Rimpelän Markun sukulaisen kanssa.

Illallinen Presidentissä

Apollon ohjelman huipentuessa reippaaseen klassikkoon, Markku-marssiin, alkoi väki vähitellen siirtyä kukin omia teitään kohti juhlapäivän viimeistä tilaisuutta; illallinen oli katettu Hotelli Presidentin Presidentti-saliin. 

Tyylikkäitä illallisvieraita alkoi saapua hieman ennen iltaseitsemää ja salissa tunnelmaa nostattamassa olleen pianisti Sakari Kervisen sävelet antoivat iloa hitaassa baarijonossa jonottaville. 

Pian kuitenkin päästiin paljon dramaattisemmalle sävelasteikolle, kun Presidentin palohälyttimet pärähtivät soimaan. Jonkin aikaa oli epätietoisuutta ilmassa, mutta savua ei onneksi kuitenkaan ja ennen pitkää myös selvisi, että kyseessä oli väärä hälytys.  

Presidenttiin oli etukäteen erikseen informoitu Markku-liiton aiemmista huonoista kokemuksista ravintoloiden kyvyssä suoriutua ison joukon palvelun muutamista pullonkauloista ja toivottu, että tällä tavoin sormella osoittamalla kriittiset pisteet osattaisiin varmistaa ja saada sujuviksi. 

Onnistumista luvattiin, mutta suoritus jäi vajaaksi. Miten turhauttavaa olikaan kaiken oman yrityksen jälkeen todistaa jonotusta saliin yhden baarin kautta, kun baareja oli pitänyt olla kaksi ja niissä yhteensä kuusi asiakaspalvelijaa nyt havaittujen kahden sijaan. Harmistusta tuottivat myös joidenkin ruokien saatavuuskatkokset ja osin loppuminenkin ennen aikojaan. Paikalla ollut henkilökunta toki teki parhaansa ollen hyvin pahoillaan tilanteesta eikä heitä ollut syyttäminen siitä, että heitä oli liian vähän.   

Heti 25-vuotisjuhlan jälkeisenä maanantaina kävimme asiasta reklamaatiokeskustelun Presidentin ravintolapäällikön kanssa. Hän oli tietoinen palvelun ongelmista eikä niitä kiistänyt. Esiin tuli korona-ajan ravintolasulkujen ja asiakaskadonkin luoma tilanne, jossa alan tarjoamien töiden määrän romahdus on pakottanut ison joukon ravintola-alan työvoimasta muuttamaan pois Helsingistä, koska ilman töitä ei ole ollut varaa maksaa asumisesta. Nyt kun työvoimaa tarvittaisiin – sitä ei ole missään. 

Kuten tiedämme, työvoimapula ei ole nyky-Suomessa pelkästään ravintoloiden ongelma. Näin me Markutkin sitten törmäsimme tähän isojen yhteiskunnallisten haasteiden ristiaallokkoon. Se tekee asiasta ehkä vähän anteeksiannettavamman, mutta ei missään tapauksessa hyväksyttävää. Korvauksena Hotelli Presidentti on palauttanut osan Markku-liiton maksamasta osuudesta illallisen kustannuksesta. Palautettu summa käytetään seuraavan tapahtumamme yhteydessä pienentämään osallistujien kuluja.    

Pyysimme vielä Hotelli Presidentin ravintolapäälliköltä  selvitystä tapahtuneesta annettavaksi osallistujille. Se on luettavissa tästä. 

Tärkein hyvin – kaikki hyvin

Vaikka kaikin osin täydellistä ehkei ollutkaan, niin suurimmalta osin kuitenkin illallistapahtumammekin koostui monesta mieluusti muisteltavasta asiasta alkaen siitä, ettei talo palanut eikä meidän tarvinnut juosta kadulle ihmettelemään, mennäänkö murkinalle lähimmälle nakkikioskille! 

Pianisti toi aivan uudenlaista tunnelmaa ja eikä varmaan jää moinen vain tähän kertaan! Vuoden Markku 2021, Markku Mäkijärvi, piti aivan mahtavan puheen koostamalla sen taustaksi monenlaista tuttua juttua Markku-liitosta. Ja olipa hän muutoinkin ihan huikean hauska kaima! Itse ruokailukin toimi lopulta mainiosti, sillä monien hakupisteiden myötä tässä vaiheessa ei varsinaisia jonoja enää ollutkaan.

Ennen kaikkea parasta oli, että Markut pääsivät taas koolle, juttua riitti ja hauskaa oli ja tuli taas kerran todistettua yhdessä, miten poikkeuksellisen erinomaista on, että tällainen yhdistys on jostakin meidän iloksemme sattunut ☺.