Juhlaraportti Markku-liiton 30-vuotisjuhlaviikonlopusta 23.-25.10. 2026

Perjantai 23.10. — Yhteen tullaan

Tätä oli odotettu! Ennakkotunnelmia nostatettiin jo keväällä Markun päivän yhteydessä ja etenkin heinäkuussa, kun varsinaista perustamispäivää vietettiin mm. Porista tulleen suoran verkkolähetyksen merkeissä. Myös Markku-liiton viestinnässä syksyn aikana vuosijuhlan teema "30 vuotta Markku-liitoa" tuli tutuksi. Esimerkiksi tapahtumaa markkinoivia videoita saattoi tulla eteen verkossa siellä ja täällä.

Ilmoittautumisia saatiin noin 150 Markun verran, ja kun keskimäärin joka kolmannella oli avec matkassa, oli joukon koko kaikkiaan noin kaksisataa. Myönnettävä on, että ennakkoon odoteltiin, että Markkuja olisi ollut jo omillansa tuo parisataa, mutta hyväksyttävä on se, että ikä ja kaikki se mitä sen myötä tulee, välillä estää parhaatkin aikeet. Joten voi kaimat, että oli innoittavaa nähdä viikonlopun aikana 10- ja 6-vuotiaat Markut joukossa mukana! Tuleviin tapaamisiin totuttelemassa, arvatenkin.

Osallistujien ikiä tämän enempää pohtimatta palataan perjantaihin 23.10, kun edessä oli koko 30-vuotisjuhlaviikonloppu Helsingissä. Ensimmäisiä kaimoja alkoi näkyä heti puolen päivän jälkeen liiton kiintiöhotelleissa, Helkassa ja Presidentissä. Iltapäivän kuluessa ja joukon kasvaessa saatiin hotellien aulatiloihin liiton roll up -kankaita kertomaan niin omille joukoille kuin muillekin, että paikalla on nyt Pohjoismaiden suurimman etunimiyhdistyksen edustajia. Tämä on aina hyvä juttu.

Ennalta päätetyn mukaisesti perjantaille ei suunniteltu varsinaista ohjelmaa. Monet ovat todenneet, että parhaisiin asioihin liiton tapaamisessa kuuluvat kiireettömät keskustelut ja yleinen seurustelu, joten tällaistahan sitten pitää mahdollistaa. Perjantai oli siihen tässä tapahtumassa oivallisin ajankohta. Iltaa kohti syntyi myös pieniä ruokailuseurueita, jotka valintojensa mukaan hakeutuivat syömään Helsingin keskustan ravintoloihin.

Helkan aulassa oli illan suussa auki myös Söörien puoti, josta moni kävi hankkimassa muistoksi "30 vuotta Markku-liitoa" -paidan. Illan edetessä etenkin Helkan aulabaarissa taisi olla varmaan jokaisessa pöydässä Markkuja ja aveceja moninaisten keskustelujen pyörteissä pikkuhiljaa valmistautumassa varsinaiseen juhlapäivään, joka yön jälkeen lauantaina koitti.

Lauantai 24.10. — Yhdessä juhlitaan

Sen lisäksi, että lauantai oli juhlapäivä, se oli myös täynnä ohjelmaa aamusta alkaen. Katsotaanpa mitä tapahtui…

Aamukävely Töölönlahdelle

Aamiainen alle ja sitten ulos kävelemään juhlapäivä liikkeelle. Ennakkoon ounasteltiin, että mukaan saadaan ehkä 30-40 osallistujaa, mutta mitä vielä! Hotelli Presidentin edestä lähti vähän ennen kello kymmentä matkaan noin yhdeksänkymmentä aamureippailijaa. Mahtava joukko, joka kokonsa, kärjessä kulkeneen Markku-lipun ja megafonikuulutusten tahdittamana sai myös ansaittua huomiota matkan varrella. Kaikeksi onneksi sääkin alkoi kirkastua, mitä pidemmälle aamupäivä ehti.

Reittimme vei Helsingin Baanaa pitkin Mannerheimintien ali Kansalaistorille, jota ympäröivää joukkoa merkkirakennuksia siinä hetkisen tietenkin silmäilimme. Kiasma, Oodi, Musiikkitalo ja Finlandia-talo… toki myös tietenkin Mannerheimintien takana Eduskuntatalo oli upeasti näkyvillä. Se sai kuitenkin vielä siinä vaiheessa jäädä odottelemaan, koska matkamme jatkui kohti Töölönlahden pohjukkaa.

Kävelimme myös liikunnallisia haasteita tarjoavan leikkipuiston vierestä, joten eihän sen ohi sitten noin vaan päästykään. Pojat olivat poikia ja 6-80-vuotiaiden Markkujen piti kokeilla kaikenlaista. Onneksi aikataulu oli väljä eikä näkyviä vammoja syntynyt. Kaiken jälkeen ehdimme ajoissa toiselle puolen Mannerheimintietä ja Eduskuntatalon eteen.

Söör-kajautus Eduskuntatalon portailla

Kulkueen saapuessa Eduskuntatalon luo paikalla olikin jo toinen hyvän kokoinen ryhmä Markkuja ja muuta yleisöä odottamassa. Melko lailla koko joukkomme oli paikalla, kun nousimme ylös portaille. Ylimarkku Rimpelä ohjeisti, ettei ollut lupaa mennä ihan rakennuksen lähelle ja kuulemma valokuvistakin olisi pitänyt jotakin rajata pois. Miten ihmeessä sellainenkin olisi voinut onnistua? No, joka tapauksessa otettiin tarvittavat kuvat ja keskityttiin varsinaiseen aiheeseemme, siis siihen että haluttiin huutaa kovaa helsinkiläisille. Ja senhän he saivat!

Muutamien harjoituskierrosten jälkeen saatiin iskut kohdalleen ja rytmi raameihin: "MINÄ OLEN MARKKU! ME OLLAAN KAIKKI MARKKUJA! SÖÖR!SÖÖR! SÖÖR!" Volyymia riitti. Myöhemmin tuli tietoon, että Oodin edessä oli muu toiminta tauonnut, kun desibelit iskivät äänen nopeudella yli Kansalaistorin ja lävähtivät Oodin komeaan julkisivuun. Tehtävä oli suoritettu.

Lounastunti Pääpostissa

Hyvin hoidetun aamupäivän jälkeen oli taas aika energian tankkaukselle ennen iltapäivän juhlaohjelmaa. Lounas oli varattu Postitalon Pääposti-ravintolaan kätevän sijainnin ja riittävän tilakapasiteetin vuoksi. Paikka oli myös tuttu ja hyväksi havaittu viiden vuoden takaa 25-vuotisjuhlapäivän lounaspaikkana. Nälkäisten iloksi Markku-liitto maksoi kaikkien jäsenten lounaan, vaikka kuulemma ei ole sellaista kuin ilmainen lounas. Markku-liitossa on! Eikä tämä ollut Markku-liiton ensimmäinen eikä viimeinen ilmainen lounas.

Juhlamatinea Kampin keskuksen Maxinessa

30 vuotta Markku-liitoa -juhlamatinea ja juhlaillallinen olivat päivän kaksi keskeisintä tapahtumaa. Viisi vuotta sitten ohjelmallinen päiväjuhla oli Forumin yhteydessä olevassa Apollo Live Clubissa, mutta tällä kertaa joku oli ehtinyt varata paikan meitä ennen, joten muuta piti keksiä. Korvaava tila löytyi onneksi sekin läheltä hotellejamme, Kampin keskuksen ylimmästä kerroksesta. Maxine juhlatila osoittautui itse asiassa oikeinkin mainioksi paikaksi monipuoliselle ohjelmallemme. Helsingin kattojen yli avautuvat maisemat toivat myös oman mausteensa paikan tunnelmaan, vaikka huomio toki suuntautui ohjelmalavalle sen lähes kolmetuntisen ajan, minkä ohjelmallinen iltapäivämme kesti.

Juhlamatinean juontajaksi saimme yhden maamme tunnetuimmista Markuista, jo seitsemällä vuosikymmenellä monin tavoin julkisuudessa toimineen Markku Veijalaisen. Markku-liitto kiittää ja kumartaa kaimaa pyyteettömästä avusta ja mukanaolosta sekä oivallisista tapahtumajuonnoista.

Matinean aluksi kuultiin paikalla olleiden perustajajäsenien muistiin piirtyneitä tapahtumia 1990-luvun puolivälin ajoilta vaiheista, jotka johtivat Markku-liiton perustamiseen, ja niistä toiminnan tavoitteista, joita vasta perustettu yhdistys kesällä 1996 itselleen asetti. Perustajista olivat paikalla muistelemassa noita yhä kauemmas jääviä aikoja Haapio, Pohjanmäki, Sandell ja Salminen.

Erinomaisen mukavaa oli, että juhlamatineassa oli saapuvilla useita Vuoden Markkuja. Vaikka parin tulossa olleen Vuoden Markun kohdalla sattumukset muuttivat suunnitelmia, paikalla oli kuitenkin kuusi Vuoden Markkua*. Markku Veijalainen kyseli kultakin kuulumisia ja Markku-liitto-mietteitä ja täytyy todeta, että saimme kuulla mitä mainiointa sanailua. Samalla vahvistui käsitys, että kyllä Markku-liitto toden totta osaa valita vallan erinomaisia Vuoden Markkuja!

* Markku Savijärvi (2001), Markku Niinimäki (2007), Markku Jokisipilä (2017), Markku T. Hyyppä (2018), Markku Kulmala (2024) ja Markku Keski-Oja (2026)

Vuoden Markkujen sanailut saivat ison pisteen i:n päälle matineassa kuullun puheen myötä. Puheen kaimoilleen piti Vuoden Markku 2017 Markku Jokisipilä. Konsensus heti ja myöhemmin oli yksimielinen: puhe tavoitti oikeita kosketuspisteitä Markkujen maailmaan ja todisti Markku-liiton merkityksestä tärkeänä yhdistävänä voimana suurelle joukolle suomalaisia miehiä. Markku-liitto kiittää kaima Jokisipilää hauskasta, koskettavasta ja myös henkilökohtaisesta puheesta.

Tällaisen ylevöittävän upean puheen jälkeen markkumainen ohjelma tarvitsi tietenkin yllätyksellisen kierrepallon. Se oli tulossa… ja söör sentään, tuli pannullinen juhlaa soivaa mokkaa! Musiikkimiehemme Porista, vaskipuhallinten lehtori ja kapellimestari Markku Ollila, puhalsi kahvipannullaan yleisön suosikiksi tööttäämällä kuivat porot pois Satakunnan laulusta ja Uusmaalaisten laulusta. Soiton jälkeen olikin oikea hetki hakea baarista kupillinen kahvia ja muita virvokkeita.

Viime vuosien aikana liiton tapahtumien yhteydessä tutuksi ovat tulleet Markku Järvelinin kuvaussessiot. Jäsenten kasvokuvia on saatu talteen satapäin ja tavoitteena on ollut päästä tekemään näistä kaikista ns. mosaiikkikuva, jossa yksittäiset pienet kuvat muodostavat yhdessä yhden kokonaisuuden. Aikanaan tässä projektissa lähdettiin tavoittelemaan peräti tuhatta Markkujen kasvokuvaa, mutta matkan varrella se havaittiin liian monen vuoden tavoitteeksi, joten pillit pussiin ja kuvat kasaan, koska näilläkin eväillä syntyi vallan hieno liiton vaakuna! Mosaiikkikuvaa ja joitakin siinä olevia kasvokuvia esittelevä video oli puolestaan kuin taideteos sellaisenaan! Kiitos kaima Järvelin ja kaikki kuvillanne mukana olevat Markut. Vaikka tuhanteen kuvaan ei päästy, tempauksemme kantaa historiankirjoituksessakin aina nimeä Tuhatmarkkua!

Sitten olikin ohjelmassa aika testata, ketkä ovat yleisen Markku-tietouden parhaat asiantuntijat. Lavalle koottiin kaksi joukkuetta veljelliseen kisailuun aidossa Markku-liiton hengessä: tosissaan vaan ei vakavasti. Kolmimiehiset joukkueet koottiin Vuoden Markuista ja Liiton konkareista. VM-joukkueen jäsenet olivat Hyyppä, Jokisipilä ja Kulmala. Konkareita edustivat Monni, Rantanen ja Vettenniemi. Ikimarkut ottivat tuomarien ja pistelaskijoiden vastuut. Kaima Veijalainen toimi kysyjänä.

Kysymyksillä koeteltiin joukkueiden tietoja nimemme historiasta, kulttuuriyhteyksistä ja Markku-liiton asioista. Kisa eteni melko tasaväkisenä, vaikka Vuoden Markut olivatkin päässeet pieneen piste-etumatkaan ennen viimeistä kysymystä. Saattoi olettaa, että siinä he olisivat olleet vahvoilla, sillä joukkuiden piti yhdistää yksittäisiä satunnaisia tietoja oikeisiin Vuoden Markkuihin. Kävi kuitenkin niin, että Liiton konkarien joukkueen nestorikonkari Markku Monni pääsi loistamaan tiedoillaan ja joukkueensa yhdisti oikein kaikki neljä tietoa annettuihin Vuoden Markkuihin. Sen sijaan Vuoden Markkujen joukkue osui oikeaan vain yhden osalta, joten viimeinen kysymys käänsi kisan kertaheitolla konkareille. Kiitoksena ja palkintoina kaikki kisailijat saivat kotiin vietäväksi oman pulmapelin.

Sitten olikin Juhlamatinean viimeisen ohjelmanumeron aika.

Se oli ennakkoon salaisuutena pidetty. Ohjelmatietoihin se oli kirjattu joissakin tiedoissa epämääräisesti ja joissakin ei lainkaan. Veijalainen kutsui ylimarkku Rimpelän lavalle. Tämä saapui kertomaan liiton perinteistä ja huomionosoituksista. Pian ilmeni, mistä on kyse. Markku-liitto oli nimeämässä liiton historian neljännen Söörmestarin. Kolme aiemmin nimettyä ovat Vermola, Haapio ja tuoreimpana kuutisen vuotta sitten tämän harvinaisen tunnustuksen saanut Mäkitalo. Vaan kuka nyt? Söörmestariksi nimeämisen valintaperusteet ovat tarkoituksellisen moniselitteiset. Niissä on joitakin konkreettisia asioita, kuten vähintään 70 vuoden ikä ja Markku-liiton pitkäaikainen ja aktiivinen liiton toimintaa auttanut ansioitunut jäsenyys. Viime kädessä kuitenkin ratkaisevat kriteerit syntyvät ajassa ja persoonan kautta, eli ne ovat seikkoja, joita ei voi ennalta määritellä. Siksi Söörmestariuden kriteerejä ei koskaan tulla kirjaamaan ns. paperille. Tällä kerralla aika ja persoona yhdessä tunnettujen kriteerien kanssa osoittivat Söör Markku Haarahiltuseen. Markku-liitto onnittelee Söörmestari Haarahiltusta!

Juhlaillallinen, Hotelli Presidentin Presidentti-sali

Jos viisi vuotta aiemmin samassa paikassa eli Presidentti-salissa Markku-liiton 25-vuotisjuhlassa olikin koettu joitakin palvelulupauksen pettämisiä, nyt hotellin vastuuhenkilöt pitivät huolen, että asiat sujuivat kuten pitikin. Liiton edustajat olivat myös käyneet ennalta muistuttamassa edellisen kerran lipsahduksista, joten talossa oli myös tiedossa, mitä Markku-liitto odottaa. (Sovittiin samalla sekin, että jos tälläkin kerralla tulee palohälytys, pidetään huoli, että nyt palaa oikeasti; vikahälytyksiä ei tällä kerralla huolita… no, onneksi ei tullut.) Mukava oli sen sijaan huomata, että henkilökuntaa todella oli riittävästi ja asiat toimivat, jonot vetivät ja ruokaa riitti. Olosuhteet olivat siis kunnossa, tilaamamme pianistin musiikki viihdytti ja kun tunnelma jo siihen mennessä hyvin sujuneen päivän tuloksena oli meitä kaikkia yhdistävällä tavalla lämmin, saattoipa aika monen mielessä olla tyytyväisyys mukana olemiseen niin tässä tapahtumassa kuin Markku-liitossakin.

Nyt on saatu kokea yhdessä jo 30 vuotta Markku-liitoa. Mitä kaikkea meillä vielä edessä onkaan!

Kiitos kaikille. Seuraavan kerran tapaamme Markun päivän tapahtumien myötä ensi keväänä 23.-25.4.